Eilen mä sitten oksensin illalla kaksi kertaa. Mun piti vaan syödä popcorneja, mutta mä en voinut elää sen tunteen kanssa. Musta tuntu, että paisun silmissä ja se tunne oli aika kamala. Mä söin sitten jäätelöä siihen päälle ja kävin vessassa. Mä söin jäätelöä lisää ja olin vessassa niin kauan, että kaikki oli poissa.
Voi luoja sitä oloa. Menin nukkumaan ja luulin että pyörryn siihen sänkyyn.
Aamulla olo oli yhtä kamala. Tuntui, että lihakset ei jaksa, raajat ei liiku, en pääse liikkeelle. Mun oli pakko nousta, koska oli pakko mennä kilpirauhaslabroihin. Mun sydän hakkas siihen malliin, että kävi jo mielessä, tässäkö tämä nyt sitten oli? Kuolenko mä tänne parvekkeelle.
Silti, mun oli pakko kävellä sinne, mun oli pakko kävellä sieltä pois, mun oli pakko liikkua! Ja mä muuten kerroin lääkärille tästä, multa otettiin kalium samalla. Alotettiin seronil lääkitys. Ei mennyt kauaa, kun soitettiin perään, että kalium tabletteja apteekista mars hakemaan! Kalium oli matala. Ostin samalla nutridrinkkejä. Mun on pakko lakata oksentamasta, mä vihaan sitä oloa!
Mä en muuten olis sanonut tästä lääkärille, mutta oli tavallaan pakko. Mä tyhmä menin yks ilta itkusena kertomaan tästä mun entiselle naisystävälle, nykyselle ystävälle ja lupasin sanoa tästä lääkärille. En mä muuten olis sanonut, mutta en halua, että ystävä tuntee kaiken taakan olevan harteilla. Ja mua kaduttaa, että kerroin. Nyt mun suoja muuri on auennut. Mulla on paljas ja alaston ja turvaton olo. Nyt joku tietää miten elän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti