Paljastus.

Eilen mä sitten oksensin illalla kaksi kertaa. Mun piti vaan syödä popcorneja, mutta mä en voinut elää sen tunteen kanssa. Musta tuntu, että paisun silmissä ja se tunne oli aika kamala. Mä söin sitten jäätelöä siihen päälle ja kävin vessassa. Mä söin jäätelöä lisää ja olin vessassa niin kauan, että kaikki oli poissa.
Voi luoja sitä oloa. Menin nukkumaan ja luulin että pyörryn siihen sänkyyn.

Aamulla olo oli yhtä kamala. Tuntui, että lihakset ei jaksa, raajat ei liiku, en pääse liikkeelle. Mun oli pakko nousta, koska oli pakko mennä kilpirauhaslabroihin. Mun sydän hakkas siihen malliin, että kävi jo mielessä, tässäkö tämä nyt sitten oli? Kuolenko mä tänne parvekkeelle.

Silti, mun oli pakko kävellä sinne, mun oli pakko kävellä sieltä pois, mun oli pakko liikkua! Ja mä muuten kerroin lääkärille tästä, multa otettiin kalium samalla. Alotettiin seronil lääkitys. Ei mennyt kauaa, kun soitettiin perään, että kalium tabletteja apteekista mars hakemaan! Kalium oli matala. Ostin samalla nutridrinkkejä. Mun on pakko lakata oksentamasta, mä vihaan sitä oloa!

Mä en muuten olis sanonut tästä lääkärille, mutta oli tavallaan pakko. Mä tyhmä menin yks ilta itkusena kertomaan tästä mun entiselle naisystävälle, nykyselle ystävälle ja lupasin sanoa tästä lääkärille. En mä muuten olis sanonut, mutta en halua, että ystävä tuntee kaiken taakan olevan harteilla. Ja mua kaduttaa, että kerroin. Nyt mun suoja muuri on auennut. Mulla on paljas ja alaston ja turvaton olo. Nyt joku tietää miten elän.

Sekasorto.

Ei ole todellista, paino sama kun eilen! Mä vaan kysyn, mitä mä nyt tein väärin? Mä oksensin kaiken syömäni, niin että vatsa oli ihan tyhjä. Mä kävelin tuolla ulkona 2 ja 1/2 tuntia. Tämäkö on kiitos tästä kaikesta?
No ei tässä mitään, tänään syön vaan piltin. Ihan sama vaikka pyörryn, ihan sama! Vihaan itteeni.

Ihan oikeesti, vaan läskit syö :(.

Tämä päivä oli muutenkin ihan kamala! Mun äiti sekoili kännipäissään ja teki musta taas tekopyhän teeskentelijän. Oikeesti, mä olen niin paha ihminen. Mulla ei ole minkään näköstä moraalia.Ja mä menetin melkein mun parhaan ystävän sen takia!
En ymmärrä mikä hinku mun äidillä on humalassa keksiä asioita ja kertoa ne keksityt asiat aina mulle tärkeälle ihmiselle.

Mutta asiasta toiseen, olin eilen mun isovanhemmilla käymässä.Mun täti on nähnyt mut viimeksi 54 kilosena. Se tuijotti mua hetken, päästä varpaisiin, mutta ei sanonut mitään, koska siellä oli muita. Onneksi, muuten olis tullut aika nolo-olo. Mun täti alkoi kokeilemaan mua olkavarresta ja katseli siihen malliin, että joo..laihduttu on taas. Mä varmuuden vuoksi mumisin jotain siihen suuntaan, että en ole saanut syötyä, kun olen ollut kipeä.

Totuus tuossa on se, että olen ollut kipeä.. mutta olisin mä saanut kyllä syötyä. Niin mä sainkin, liiankin hyvin, mutta ne tuli myös yhtä hyvin pois.

Tämä on oikeestaan aika kamalaa! Mä en haluais aiheuttaa kellekkään huolta. En nyt, kun kaikki on just huokassut helpotuksesta. Mä olin vuosi sitten anoreksian takia sairaala hoidossa, painoin 42 kg. Mutta mä en voi pitää tätä kamalaa painoa yllä muiden takia, tämähän on mun keho, mä saan tehdä sille mitä haluan ja mun ei todellakaan tarvi olla pyöreessä kropassa, kun se kerran tuntuu pahalta!!

Nyt pitäis koittaa mennä nukkumaan, mä en oikeestaan haluais ede shuomenna herätä. Paino on nyt sama kun aamulla, mutta join varmaan litran vettä. Ihan oikeesti, voisin vaan kuolla jonakin yönä, niin pääsis tästäkin.

Ei tätä kestä, ei voi kestää.

                         
Ei merta voi vihata, ei sitä voi unohtaa ja silti... Mua pelottaa.

Miksei kukaan sano tätä ääneen, että tää on ihan kamalaa, että tää tappaa meidät, ettei tätä kestä..ei voi kestää!

Kun hymyilee, kukaan ei huomaa että sattuu!

Paino tänään: 51.7 kg.

Toissa päivänä söin: 3 leipää, 3 keksiä.
Eilen söin: 1/2 dl kaurapuuroa, 1/2 ruisleipää.
Tänään söin: 2 leipää, 1/2 dl kasviskeittoa.

Ei haittaa vaikka heikottaa, oma vika, kun menin syömään ja lihoamaan!